Rakastan tehdä asioita jotka ovat yksinkertaisia ja helppoja.

Rakastan hakata halkoja. Tehtävän monotonisuus asettaa aivot asentoon jossa voin ajatella ratkaisuja, joskus luoviakin, ongelmiin jotka niitä mielestäni vaativat.

Rakastan järjestää erimakuiset karkit pusseista värikoodeittain omiin pieniin ryhmiinsä ja näin päättää mitä makuja suuhuni yhdistelen tai yhdistelenkö lainkaan. Pidän siitä että asiat tapahtuvat vaivattomasti ja ovat helposti hahmotettavissa. 

Lisäksi poden pahalaatuista makeis-OCD:tä, mutta siitä enemmän tulevaisuudessa.

Haluan myös tuottaa kokemuksia ja elämyksiä muille ihmisille, ihmisille joista välitän, mutta myös täysin tuntemattomille ihmisille. Koska tutkimukset osoittavat elämysten rikastuttavan ihmisen elämää pitkässä juoksussa enemmän kuin materian omistaminen, olisi tärkeää kollektiivisen hyvinvoinnin kannalta että tapahtumien diversiteettiä löytyisi mistä tahansa kaupungista, kaupunginosasta tai kyläpahasesta.

Olen ollut järjestämässä fuksiaisia, ryhmämatkoja, häitä, polttareita, levyjulkkareita. Kaikki organisoimista vaativissa ammateissa työskentelevät henkilöt tietävät mitä edellämainitut tilaisuudet vaativat onnistuakseen: Kymmeniä puheluita, kymmeniä tekstiviestejä, satojen viestien mittaisia sähköposti- ja, luoja meitä kaikkia armahtakoot, WhatsApp -ketjuja! Epävarmuuden sietämistä, budjetin pyörittämistä ympäri ja ämpäri, pettymysten tuottamista, sairastapauksia, kompromisseja, kirosanoja, tulehtuneita ystävyyssuhteita etc. etc..

Mutta kun sitten kaikki tähdet ovat linjassaan, kaikki tarvittavat järjestelyt on tehty, h-hetki koittaa ja asiat alkavat loksahtaa kohdilleen, ihmiset löytävät paikalle, nauttivat tilasta ja kokemuksesta, löytävät uusia tuttavuuksia, hurmioituvat toisistaan ja esiintyjistä, syövät, juovat, tanssivat itsensä uuvuksiin, huutavat äänensä käheiksi, hymyilevät niin että takaraivot kipeytyvät, rakastuvat, suutelevat. Silloin kaikki koettu vaiva tuntuu sen arvoiselta. Se tuntuu onnelta.

Tätä järjestäjälleen onnistuneen tapahtuman tuomaa onnen tunteen suuruutta ei voi kuvailla. Sen vain soisi mahdollisimman monen kokevan.

Entäpä kaikki ne tapahtumat jotka jäävät järjestämättä, kaikki ne hetket jotka olisivat voineet olla, mutta eivät koskaan päässeet puhkeamaan koska ihmisiä jotka ovat niiden eteen valmiita töitä tekemään, löytyy lopulta vain tietyn verran? Tarvitseeko tapahtuman järjestämisen tuottaa niin paljon päänvaivaa että suurin osa ihmisistä ei uskalla edes haaveilla järjestävänsä mitään kultakalansa syntymäpäiviä isompaa? Mielestäni ei.

Aika tarvitsee applikaationkaltaisen välineen joka tekisi tapahtumien järjestämisestä yhtä helppoa kuin mitä halkojen hakkaaminen tai irtokarkkien järjesteleminen on. Niin että kuka tahansa voisi luoda kädenkäänteessä budjettinsa rajoissa tapahtuman josta itse järjestävä ja hänen tuntemat ja tuntemattomat ihmiset nauttisivat, ja josta jäisi koko elämän mittaisia onnellisia muistijälkiä.

Unelmoin todellisuudesta jossa yksityishenkilö tai yksityisyrittäjä voisi tätä välinettä käyttäen vailla suurta rahallista riskiä järjestää esimerkiksi yhteisörahoituksella valitsemaansa tilaan tapahtuman josta hyötyisi yhtälailla kuluttajat, palveluntarjoaja kuin ympäristö jossa tilaisuus järjestetään.

Väline vaatisi onnistuakseen ekosysteemin johon kuuluisi ääni-, valo- ja lavateknistä osaamista tarjoavia palveluita, ravintolapalveluita, esiintyjiä välittävän tahon, tekijänoikeuksia suojelevat tahot, tapahtumatiloja välittävän palvelun. 

Huikea määrä dataa ja osaamista kokemusrikkaampaa maailmaa rakentamaan.

Jos joku tällaista palvelua, joka haluaa lähteä kehittämään, on Minun ja koko BTA -tiimin voimavarat käytettävissänne! Kiitos että luit! Tykkää, kritisoi, jaa, kommentoi!

Uskallan jo sanoa Kesäterveisin,

Riku Nieminen

  1. Hei Riku, mielenkiintoinen ja ihan aiheellinen postaus. Nykyään tapahtumat tuppaavat ottamaan asiakkaita osalliksi, jotta kokemuksesta syntyy elämys. Jäi vaan mietityttämään, jotta jos tämänkaltainen applikaatio mahdollistuu, miten käy koulutettujen kulttuurituottajien? Työt ovat muutenkin kortilla alati laajentuvalla kulttuurikentällä, joten miten kävisi tämän jälkeen?

  2. Hei Tuottajaksi!

    Väittäisin, että aplikaatio ei suoranaisesti vähentäisi kulttuurituottajien työpaikkoja koska rahoittajat jotka haluavat tapahtumalleen ammattimaisen tuotannon, hankkivat sisältövastaaviksi varmasti aina
    siihen vihkiytyneen ja kokeneen henkilön.
    Näkisin että aplikaatio lisäisi vain tapahtumien määrää koska kuka tahansa voisi laittaa oman tapahtuman pystyyn.
    Eli helpommalla saa enemmän ja enemmän on enemmän :).

    ~Riku

Leave a Reply